Tunsitko taivaan kaartuvan
Siivillä selkääs koskevan
Kuiskasin sen
Et kuullut
Sua rakastan

Pitäisi olla laskemassa kemiaa, jotta olen iskussa huomenna, kun näen valmennuskurssilaisia ja valtaamme Postitalon Wayne's Coffeesta yhden pöydän ihan vain itsellemme. Mutta päädyin vaihtamaan lakanoita ja kuuntelemaan Samuli Edelmannin ja Cata Mansikka-ahon kappaletta Levottomat. Ulkona paistaa aurinko, mieli tekisi olla siellä eikä sisällä pähkäilemässä pääsykoekirjan kanssa.

Pitäisi käydä postissa viemässä yksi kappale synttärilahjoja matkalleen kohti Joensuuta, mutta sitten keksin viime yönä haluavani liittää siihen pakettiin kyllä jotain muutakin. Eli ei se pääsekään ihan vielä tänään matkaan. Ehkä keskiviikkona. Huomenna ajattelin käydä etsimässä lisäosia, jotka voisivat olla tuomassa lisäpainoa pakettiini.

Missasin eilisen Kuorosodan finaalin. Täytyy ilmeisesti istua telkkarin ääreen ensi perjantaina. Mutta sain kuitenkin selville sen, että haluamani kuoro voitti. (Joensuu rlz!)

Poikaystävän nimikkeellä kulkeva ei tykkää ajatuksesta, että päätyisin Joensuuhun opiskelemaan ensi syksynä. Elämä osaa yllättää; vielä viime syksynä ennen Itävaltaan lähtöä olin valmis muuttamaan Pohjois-Karjalaan. Yksi maailman ihanimmista ihmisistä on siellä opiskelemassa, joten se ei edes olisi ollut niin kamala asia. Mutta nyt...
Sanotaan niin, että sen näkee sitten kun yliopistojen tulokset tulevas kesällä. Vielä eletään maaliskuuta ja aikaa, jolloin itseluottamusta on niin paljon, että aikomuksena on edelleen päästä sinne eläinlääkikseen. Varasuunnitelmia on - ja niistä nyt vain yksi sattuu olemaan Joensuu ja opinto-ohjaajan opinnot kasvatustieteellisessä tiedekunnassa.

Sanotaan niin, että elämä on täynnä liian vaikeita asioita aina ajoittain.

Mutta silti hymyilen auringonpaisteelle. Ja ihan muutenkin vaan. *hymy*